Tietyille henkilöille ei riitä, että heille määrätään uskottu mies. He tarvitsevat sen sijaan edunvalvojan (förvaltare). Edunvalvoja voidaa määrätä esim. henkilölle, joka on sairas, henkisesti häiriintynyt, toimintarajoitteinen eikä voi itse huolehtia itsestään tai omaisuudestaan. Edunvalvoja voidaan esim. määrätä, jos henkilö ei kykene huolehtimaan taloudestaan ja häntä uhkaa häätö. Edunvalvojaa ei määrätä, mikäli apua tarvitsevan tilanne voidaan hoitaa vähemmän dramaattisella tavalla, esim. uskotun miehen avulla, valtakirjalla jne. Edunvalvojaa ei myöskään määrätä pelkästään siitä syystä, että avun tavitsija on kieltäytynyt uskotun miehen palveluista.

Edunvalvoja voidaan määrätä, jos esimerkiksi sairauden vuoksi on olemassa riski, että henkilö tuhlaa rahansa, hankkii liian suuret velat itselleen tai hänen läheisyydessään on henkilöitä, jotka yrittävät käyttää häntä taloudellisesti hyväkseen. Edunvalvoja voi tällöin toimia hyvänä suojana henkilölle.

Erona uskottuun mieheen on se, että edunvalvojan määrääminen on pakkotoimenpide – henkilö itse ei siis itse valitse sitä. Edunvalvojan saa vain silloin, kun se on ehdottoman välttämätöntä. Tuomioistuin on varovainen määrätessään edunvalvojia.

Saadessaan edunvalvojan, henkilö siis menettää oikeustoimikelpoisuutensa. Hän ei tällöin enää voi tehdä sopimuksia eikä päästä käsiksi rahoihinsa. Edunvalvoja yksin päättää henkilön taloudesta. Koska edunvalvojan määräämisellä on suuri merkitys henkilölle, vaaditaan vahvat syyt ja seikkaperäinen selvitys ennen kuin käräjäoikeus päättää edunvalvojan määräämisestä.

Lisätietoja edunvalvojasta (ruotsiksi)